Oli tuossa luentomateriaalissa esillä se muokattu kansikuvatyttö.

Ei se nyt niin paha ole. Kyllähän musiikkiinkiin lisätään studiossa kaikkea ja parannellaan ja kukaan ei ajattele (paitsi indie-puristanistit) että siinä mitään vikaa olisi. Eikä kovinkaan moni kovi järjeväksi alkaa vertailemaan ns. cd-versiota kappaleen demoversioon.

Esteettisyyttä siinä haetaan ja siinä onnistutaan. Mitä sitten jos se perustuukin osaltaan johonkin keinotekoiseen? Tuollainen kuvanmuokkaus saa ainakin minun hyväksyntäni. Onhan elämässä niin tuhat ja yksi muutakin asiaa, jotka kulkevat illuusion varjon alla, joskus tekopyhyyden kanssa käsikkäin. Entäs sitten. Totuus on edelleen mielestäni monessa suhteessa käsitteenä yliarvostettua.