Kirjoittelin tuossa välitehtävässä jo, että ei urheilua voi oikein täysipainoisesti seurata ilman kuvaa, vaikka selostaja olisi minkä tasoinen tahansa. Kun taas kuvaa ilman ääntä pystyy välttävästi seuramaan esim. lätkässä. Siis mielessä kuva on enemmän, kuin tuhat sanaa.

Toisaalta taas esim. Agatha Christien romaanit on mielestäni kirjoina paljon parempia. Niissä nokkeluus ja tietojen pikku hiljaa paljastaminen ovat paljon suuremmassa roolissa, kuin aika ja paikka. Toisin sanoen ei ole väliä saapuuko henkilö illalla hevosella vai aamulla autolla, vaan itse juoni ja sen käänteet ovat paljon painavammat.

Ihmettelin myös sitä, että nykyään kun kanavia näkyy joka kodissa lukuisia, niin joku seuraa mainoksia niin, että ne jäävät päähän soimaan. Itse ainakin silloin harvoin, kun tv:tä katson vaihdan heti kanavaa, kun tulee mainoksia. Jotenkin niiden katsominen tuntuu niin 100% ajan hukkaamiselta.

Ihan, kun en sitä muutenkin hukkaisi.