Maanantaina aamulla, kun tulee kahdeksaksi töihin ja puistikolla liikennevaloissa autosta katselee, kun jotkut jo siistivät sateessa katua, niin tulee uskomattoman hyvä mieli, että saa mennä toimistotöihin. Yhtään ei tule sankarihaaveita, että saisi tehdä asenteella "oikeita töitä" sateessa luonnetta kasvattaen.

Eikä se ole sitä, että olisi laiska. Laiskaa tuskin palkataan kovinkaan hyvää työhön. Henkinen rasitus usein on fyysistä rankempaa, koska siinä ei saa kaupan päälle terveellistä hyötyliikuntaa.

Ihan sama.

Olen tyytäväinen toimistossa. Tällä hetkellä. Pian taas joku asia käy hermoille mutta mitäpä sitä nyt miettimään. Eletään hetkessä. Taas kerran.

 Niin ja mitä rahalla saa...? Joku sanoo, että ei ainakaan onnea. Mutta pakko sen jotain ihmeellistä olla, kun ihmiset lähtee maanantaina klo7 sateeseen töihin rahaa saadakseen.

Onhan se arvojen vastaista ylistää rahan valtaa, mutta samalla se on tyhmää väittää, ettei rahalla saa. Kun niin se vain on. Ei ehkä taivaspaikkaa, mutta maan hyvinkin monta asiaa.