Pakkohan tätä blogia on jatkaa. Karavaanin täytyy kulkea ja idiootin tehdä itsestään numeroa.

Kattelin noita aiempia media-aiheisia tekstejä. Hahhahahaa... Sain niillä pakollisen kurssimerkinnän yliopistossa. Oli pitäny seurata luentoja netistä jne. mutta... eipä jaksanut. Ei muuta, kuin vetää kaniini hatusta ja intuitiolla takoa jotain. Mitä absurdimpaa tekstiä, sitä hienompaa humanismia.

Elämässä on helppo vetää itsensä solmuun, mutta vaikea selviytyä siitä. Vaikeinta pyytää siihen apua. Miksi nöyrtyminen onkin niin vaikeaa? Moni varmaan ajattelee sen olevan noloa, kun nostaa kesä-kissan pöydälle ja sanoa, että minä mokasin. Mutta todellisuudessa se juuri hienoa ja sellainen varmasti luo arvostusta. Häviämisen taitoa pitäisi pohtia paljon enemmän.

Kyllä taas rasitti raskaimmain kautta, kun Valioliiga alkoi ja ManUn matsia katsoessa koira peuhasi niin, ettei välillä kuullut selostusta. Mitenkä sen kertois kävelevällä karvakasalle, että se pallo tv:ssä ei ole lelu, vaan väline jolla ratkaistaan vituttaako loppupäivän vai ei.

Jalkapallo on vakava asia.

Mutta on niitä vakavempiakin. Ei ne toisiaan poissulje.