It's not the kill but the thrill of the chase.

Siinäpä onkin tietyllä tapaa yksin ihmiselämän kirouksia. Saavuttaminen ei tuo tyydytystä kovinkaan pitkäksi aikaa, vaan kohde vaihtuu. Vanha sanonta "jahas, mistäs nyt tuulee" on itse asiassa loistava kysymys ja sisällöltään toimii paremmin, kuin "miten menee".

Kun päivä vaihtuu, eikä aina edes päivä, vaan tunnit ja minuutit, niin näkökulmakin vaihtuu. Suomalainen ihminen on mukana niin monessa asiassa aktiivisena ja passiivisena toimijana, että melkein koska vaan voi "oikeuttaa" itselleen melkein minkä tahansa mielialan. Aika sekavaa, kun oikein tuota ajattelee.

Mielenkiintoinen ajatus tuosta onkin, että kuinka paljon itse-psyykkauksella ja taas vastaavasti muiden palautteen kautta, voikaan mielialoja ja näkökulmia ohjailla. Uskon, että todella paljon.  "Hei sulla on tosi upee uus kampaus" saa epävarmimmassakin emo-teinissä hyviä fiboja aikaan ja taas vastaavasti "vanha väri sopi sulle paremmin", latistaa heti fiilistä, vaikka oma kanta ja mielipide olisi alunperin ollutkin mikä tahansa.

Kun katsoo itseään peilistä ja toteaa "Olen läski, muodottomaksi paisunut ihmispingviini", niin voisi masentua. Samalla voi kuitenkin ajatella, onpa onni olla suomalainen Suomessa, jossa ravintoa riittää. Läskin on helpompi laihduttaa, kuin nälkää näkevän taikoa bigmac.

Tuon otsikon takia on myös tärkeää, että ihminen asettaa itselleen tavoitteita. Jahtaamisen nautinto on upeaa ja tuloksen saavuttaminen jahdin päätteeksi on hetkellinen kliimaksi. Samaan tilanteeseen pääsy ilman tavoitetta on vähän kuin vahingossa saavuttamista ja siitä ei suurtakaan iloa saa, kun vain joku päivä herää ja toteaa, että kappas, tilannehan on nyt näin.

Eli yhteenvetona voisi sanoa, ottakaa tavoitteita, mutta älkää olko läskejä.

Tuon voisi hyvin olla myös sanomatta.

Mutta taaskaan kun ei oltu. Näillä mennään - eteenpäin sanoi mummo tumuissa.